perjantai 16. heinäkuuta 2010

Ne jyrää meitin!

vai mitä tässä tapahtuu? Joka tapauksessa veljeni Reijo (toiselta ammatiltaan keksijä) on tehnyt kolmesta kivisylenteristä ja rautaputkesta nurmikkojyrän, jota koko suku käyttää. Se painaa varmasti 60 kg ja on erittäin toimiva laite. Toni käytännössä kiskoi koko pihan edestakaisin jyrän kanssa.

Koppoti koppoti koppoti koppoti

Arvaa kuka

tässä pyllistelee?


Toni "Jaakko-paappa", Sanelma-mumma ja minä.

Ihanat sukulaiset

saapuivat pelastamaan tilanteen. Siis Mumma ja Paappa lähtivät ajelemaan puoli neljältä kohti etelää hellettä pakoillen. Tässä Paappa ottaakin takaisin menetettyjä yöunia..

Mumman ensimmäinen lapsenlapsi Toni nojailee haravaan samanaikaisesti kun Mumma ahkeroi. Teimme siis pohjat tasaiseksi siirtonurmikoita varten.

Samana päivänä kun nurmikot tulivat kastelimme pohjat hyvin.

Sain vielä metsästettyä koristearonian aitataimia avojuurinipuissa. On kuulemma viimeiset hetket istuttaa niitä. Lallan taimitarhassa Järvenpäässä oli aivan ihana palvelu ja muutama tarina kaupanpäälle :) Äiti istutuspuuhissa.

Vaihteeksi sähkötöitä

Porareikä sokkelista läpi ja kaapeli perään. Autopaikoille tulee näistä syöttö.


Kauniit portaat

Aku toi portaat kolmessa osassa. Ne ovat todella hienon näköiset. Nämä kuuluvat asuntoon a. Kuvat alempana ovat eri vaiheista asennuksesta. Aku asensi huopapalat seinien ja ja reisipuiden väliin. Näin eivät portaat narise. Tietysti myös liimaa joka saumaan. Toisen asunnon portaat tulevat ensi viikon keskiviikkona.







Hel eikun holkkalistat


Olen listoittanut kyseisellä holkkalistalla aiemminkin (siitä ei näköjään ole jäänyt mitään muistijälkiä). Onneksi Tiia löysi meille kunnon ohjeet kulmien sahaukseen, sillä minun pää oli täynnä sahanpurua. Ja Toni sai etsittyä muutaman muun kulman leikkaa ja erehdy periaatteella. Sen jälkeen kun mallikulmat olivat sahattuina sujui katon listoituskin sujuvasti. Tässä näkyy vielä vinon ja suoran katon yhtymäkohdassa oleva taitelista.



Se, joka sanoon pitävänsä tästä työvaiheesta ilmoittautukoon. Aina on tarjolla töitä listoittajalle. Naulanreiät maalaamme ja kulmiin maalin lisäksi akryylimassaa.





Vaivihkaa

kaikkien päivitellessä työmaan olevan ihan vaiheessa olemme listoittaneet yläkerran ikkunat. Sisäsmyygiin tuli Jukka-talojen toimittamat listat ja seinää vasten 42 mm:set normilistat.




Hmph

Taidan tykätä meidän poseerauksista. Peili as. b:n vessassa on mahtavan iso. Kiinnitimme kaikki kalusteet 8 mm:llä propuilla ja 6 mm paksuilla ruuveilla. Reikien tekeminen todella koviin laattoihin olikin ihan toinen juttu. Loppujen lopuksi paras terä oli halvin mahdollinen sininen terä. Sillä saa vain tosin porattua pari reikää ennen kuin se on entinen.


Kalusteita paikallaan

Asunto b:n vessassa on kaikki valmiina ensi viikon ahkerointia varten. Putkivillen miesten täytyy saada kaikki paikalleen muuttopäiväksi.


Bajamaja

lähti rivakoin ottein uusille "apajille". Helpotus. Ja helpotusten huone löytyy nyt myös talon sisältä.


Keittiön tausta

asuntoon b saimme laatat paikalleen. Niissä on vahva kolmiulotteinen kuvio ja laatat puskusaumassa.

Amarit sen kertovat

paitsi meillä saumat tarkoittavat hikistä työtä. Tiia ja Toni ovat ahkeroineet saumauksien parissa.


tiistai 6. heinäkuuta 2010

Ei viikkotehtävä vaan viikkoHAASTE!!

On ollut aika painostavan kuuma ilma (ihanaa!!), mutta työnteko on sen takia ollut aika hiostavaa. Äkillinen sadekuuro sai veden valumaan katolta solkenaan (rännien asennus odottaa sitä, että maalaamme otsalaudat ensin). Tiia meni kreisinä seisomaan "suihkun" alle. Oli kuulemma tosi virkistävää!

Okei, en voinut olla huonompi. Ja sitä paitsi vesi oli ihanan lämmintä valuessaan alas kuumalta tiilikatolta.

Viikkohaasteeksi tämän teki se, ettei Toni halunnut kastella itseään. Meidän piti siis lahjoa (tarjoamme perjantaina lounaan) ja yllyttää Toni samaan hulluuteen...

Meillä on ollut ihan hullunhauskaa töissä viime aikoina. Omalta osaltani voin sanoa syyksi sen, että nämä ovat viimeiset viikot tällä superkokoonpanolla raksahommia. Se tekee olon haikeaksikin. Toni lähtee opiskelemaan ja Tiiakin on ensi keväänä jo elantonsa kynällä tienaava stadilainen. Yksi talvi tehdään vielä töitä yhdessä. Tässä täytyy alkaa sillä silmällä katsella uusia työkavereita..

Zilikonit

Lopuksi sormella muotoillaan sauma. Saippua estää silikonin tarttumisen muualle kuin mihin ruuttasin makkaran. Se ruuttaminen onkin se vaikein vaihe. Ei saa olla liian paksu tai ohut tai muhkurainen pötkö. Kunnon pistooli tekee työn helpommaksi. Go Hilti!!


Sitten aika vahvalla saippualiuoksella (itse laitan sumutuspulloon noin 2 ruokalusikallista fairia) sumutetaan päälle.

Ajattelin kertoa tässä vinkin. Itse opin tämän niksin, kun pidin silmäni auki jollain raksalla. Ja aina on mukava jututtaa eri alojen ammattilaisia, heiltä voi kuulla todella näppäriä keinoja. KAIKKEA ei tarvitse oppia kantapään kautta (vaikka ne opit jäävät parhaiten muistiin).
Ensimmäiseksi siis ruutataan nätti makkara silikonia nurkkaan.

Wc laatoitettu

Taas on yksi huone laatoitettu. Ja saumattu. Sitä puuhaa on riittänyt moneksi päiväksi...


Wc-istuimen taakse tuli kaunis tehoste: eriväriset laatat ja boordi.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Hieraiskaa silmiä!

Siis hei tsekatkaa tätä! Kamoon mäkin haluun ja mä sain (!) kerrankin kokeilla ohjata kaivinkonetta. Ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se näyttää.. Mutta tosi hauska kokeilla.

Otto "leikkimässä" lempikoneellaan. "Helle-ennätyksiä rikki tänään" lupasi aamulla Iltalehti ja olihan se ihanan lämmintä.

Mullat levitettyinä pihalle.





Otsikko

Laitoimme yöksi esteitä, ettei kukaan loukkaa itseään meidän kaivantoihin.


Vielä kerran vesiputkista kuvaa. Onpahan infoa katsella jos ongelmia ilmenisi. Paksumpi putki on vesiputken yläpuolella oleva betoninen viemäriputki. Ja ai niin! Ihan jeesus-teippiä on kunnanmies laittamassa putkien ympärille. Ei siis taatusti vuoda. Oikeasti teippi pitää kivenmuruset poissa vääristä paikoista.

Lisää vesiasiaa

Varastoihin on jo tehty valmiiksi jakotukit.

Aika neitseelliset lukemat.

Lattiasta läpi ja vesimittari kiinni.

Vesiputket piiloon

Putket menevät sokkelin alta alapohjaan ja ylös varastoihin.

Taas styroksien aika. Moneen kerrokseen ja limittäin. Töröt ovat sulut vesiputkille.

Piiloon vain ehkä seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi.

Tässä näkyy hyvin koko kaivanto.


Kunnan miehet tulivat taas paikalle

Tästä haaroittuu vesiliittymät molemmille asunnoille. Tien pintaan nostetaan sulut. Niistä voi sulkea vedentulon koko asuntoon.

Satulaliitos kiinni vesiputkeen ja reikä porattiin sen jälkeen.

Jännittäviä hetkiä

Sieltä se löytyi :) Kaivanto on tehty ennen styroksi-aikakautta. Senpä takia vesiputki on viemäriputken alla suoraan. Viemärit ovat aina sulana ja pitävät vesiputkenkin turvassa jäätymiseltä. Fiksua!

Tässä Toni lapiomiehenä. Täytyy sen verran kertoa, että Toni pääsi Tamperelle yliopistoon lukemaan verohallintoa ja yritysjuridiikkaa (muistaakseni)!!!!!!! Hän jo tuumi ryhtyvänsä ojankaivajaksi, ellei lukupaikka lohkea. Tässä oli siis hyvä kokemus siltäkin alalta. Onneksi lyhytkestoinen sellainen.

Tontille johtavan tien alla pitäisi olla vesiputki, mikä menee Kehrääjäntie 2:seen. Mutta missä oli se SUURI kysymys? Ottoa ei jännittänyt ollenkaan ja minä olin pähkäillyt asiaa siitä lähtien kun tontin ostin. Kaivuu tapahtui vähä vähältä ja aina lapiolla ensin tunnustellen.

Sorat seinien vierelle

Salaojasoraa laitoimme sokkelin viereen noin 60 cm leveydeltä. Sora estää veden tunkeutumisen perustuksiin. Myös terassin alustat sorautettiin ja alle styroksia, taas.

Alapohjan sisäänkäynnin kohdalle rakensin vesivanerista tukiseinät. Näin kulku sinne on kohtuu mahdollista. Hauskaa se ei missään tapauksessa ole. Siellä täytyisi kuitenkin pari kertaa vuodessa käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa (lue: kuivaa ja sulaa talvisinkin). Terassiin täytyy rakentaa avattava luukku käyntiä varten.

Betonit pois!

Kaiken maailman valuista on jäänyt betonipaakkuja pitkin pihaa. En ajatellut haudata niitä pihaan, sillä se on laissakin kielletty. Sitäkin tapahtuu..


Möhkäleitä lava täysi.