Koppoti koppoti koppoti koppoti
Koppoti koppoti koppoti koppoti
Mumman ensimmäinen lapsenlapsi Toni nojailee haravaan samanaikaisesti kun Mumma ahkeroi. Teimme siis pohjat tasaiseksi siirtonurmikoita varten.


Okei, en voinut olla huonompi. Ja sitä paitsi vesi oli ihanan lämmintä valuessaan alas kuumalta tiilikatolta.
Viikkohaasteeksi tämän teki se, ettei Toni halunnut kastella itseään. Meidän piti siis lahjoa (tarjoamme perjantaina lounaan) ja yllyttää Toni samaan hulluuteen...
Meillä on ollut ihan hullunhauskaa töissä viime aikoina. Omalta osaltani voin sanoa syyksi sen, että nämä ovat viimeiset viikot tällä superkokoonpanolla raksahommia. Se tekee olon haikeaksikin. Toni lähtee opiskelemaan ja Tiiakin on ensi keväänä jo elantonsa kynällä tienaava stadilainen. Yksi talvi tehdään vielä töitä yhdessä. Tässä täytyy alkaa sillä silmällä katsella uusia työkavereita..
Ajattelin kertoa tässä vinkin. Itse opin tämän niksin, kun pidin silmäni auki jollain raksalla. Ja aina on mukava jututtaa eri alojen ammattilaisia, heiltä voi kuulla todella näppäriä keinoja. KAIKKEA ei tarvitse oppia kantapään kautta (vaikka ne opit jäävät parhaiten muistiin).
Tässä Toni lapiomiehenä. Täytyy sen verran kertoa, että Toni pääsi Tamperelle yliopistoon lukemaan verohallintoa ja yritysjuridiikkaa (muistaakseni)!!!!!!! Hän jo tuumi ryhtyvänsä ojankaivajaksi, ellei lukupaikka lohkea. Tässä oli siis hyvä kokemus siltäkin alalta. Onneksi lyhytkestoinen sellainen.
Alapohjan sisäänkäynnin kohdalle rakensin vesivanerista tukiseinät. Näin kulku sinne on kohtuu mahdollista. Hauskaa se ei missään tapauksessa ole. Siellä täytyisi kuitenkin pari kertaa vuodessa käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa (lue: kuivaa ja sulaa talvisinkin). Terassiin täytyy rakentaa avattava luukku käyntiä varten.